Okei minäkin

Pakkohan se on kun sukulaisilla on varsin hienoja blogeja. Yritän siis.

Aussieihmelapsi Pulma saapui taloon maanantaina 08.07.13. Kotipihassa tuli okkelit autoon, kai kuitenkin aavistuksen jänskätti. Kotiin saapumisessa ei ollut mitään omituista, olihan Pulma käynyt jo kerran aikaisemmin kylässä veikkojen ja systerien kanssa.

Ilta meni hujauksessa ja nukkumaanmenoaika. Aitasin Pulman makkariin ja menin sänkyyn. Jumalauta sitä huutoa! Menee ehkä viisi minuuttia, en noteeraa huutoa mitenkään ja kas kummaa - koiranpentu on sängyssä. Totaalinen häviö, kääpiö kiipesi corgien "porrasta" pitkin sänkyyn. Siinä se sitten tuhisi mun kainalossa aamuun asti - nukuttiin kompostikehikon sisälle ettei Pulma putoa. 

Ja tietysti lonkkavikanen oli aamulla hidas nousemaan ylös joten Pulma ehti pissiä sänkyyn. No, mulla olikin petivaatteiden pesuaika.

Aamutoimien (sisälsi myös naksuttelua) jälkeen suunnattin Mäntsälään treffaamaan Ramia. Oltiin Nesteellä senverran ajoissa, että ehdittiin Pulman kanssa leikkiä kunnolla huoltsikan pihalla valtaväylän kupeessa. Ei haitannu rekat eikä muukaan ympärillä oleva. Ramia Pulma moikkasi reippaasti ja sit kotimatkalle. Niin meno kuin kotimatkallakin tuli okkelia, huuto oli huomattavasti laimeempaa mitä aikaisemmin.

Siperia kuitenkin opettaa, tunnin verran kotona ja sit kentälle. Luovutusvoitto, täysin rento pentu autossa ja autuaille unille. Kentällä Pulma touhusi omiaan pentuaitauksessa ja nukkui varjossa tyytyväisenä. Varsin onnistunut päivä - kotona luovutin ja tehtiin peti olohuoneen lattialle. Jos joku ihmettelee miksi, niin siksi, ettei petivaatteet olleet vielä kuvia aamuisen pesusession jälkeen.

Keskiviikkona aamu alkoi Urpon tapaamisella. Melko kiva setä. Pulma suhtautuu kaikkiin ihmisiin avoimesti, mutta on hieman välinpitämätön (=täydellinen) ja valitsee aina minut. Ihan kiva jos joku rapsuttaa, mutta vielä kivempi on olla Mommilalaisen muorin kanssa.

Kun päästiin Urposta eroon lähdettiin Tuusulaan. Ohjelmassa oli treffit veljen kanssa. Riemu jyräsi Pulman massalla, mutta sitten kun neidiltä meni hermot niin ne tosiaan meni. Hiukan on tulta tossa pakkauksessa. Loistava vierailu kaiken kaikkiaan, Jenni otti kuvia, kiitos, löytyy tyhjataskun.kuvat.fi

Jenniltä suunnattiin Titalle, missä tavatiin hevosia, poneja, falabelloja, kissa, 7 kk lapsi ja uusia aikuisia. Kaikki meni jee jee meiningillä. Incredible.

Autossa nukutaan. Täydessä unessa, ei huudeta, ei stressata, nukutaan.

Kotona ehdittiin olemaan reilu tunti ja sit Purinalle kisaamaan ihanaisen ÄssÄn kanssa. Ihan ok ratoja, muutama typerä ohjausvirhe joten hyllyjä kerättiin. Kuitenkin se nolla alkaa olla aika liki... Pulma oli tietenkin mukana ja matkusti isojen koirien kanssa pakun takaosassa. Ei vaikeuksia. Oltiin sisällä maneesissa ja ulkona kentän laidalla. Kaikki käy. Kymmeniä ihmisiä, ääniä, kuulutuksia, lastenvaunut, koiria, polkutraktori jne jne.

Kotona puoliltaöin, olis luullu ja olisin toivonut että Pulma on väsynyt. Noup. Pomppi mun päällä, retuutti leluja, pani tyynyä ja puri mua nenästä. Huoh.

Torstaina oltiin kauneushoitolassa. Pulma laittoin kaikki alahyllyjen rasvapurkit uuteen järjestykseen ja huomattuaan ettei muuta hommaa ole laittoi maate hoitotuolin viereen (siis mun RIPSET siistittiin) pää Marjon jalan päällä. Nukkui kun tukki niillä aloillaan. Matka jatkui kentälle missä oli Mona ja muu tuttu lauma. Pulma juoksenteli isojen koirien kanssa ja mä lähes repesin riemusta kun huusin "Pulma" - täydestä vauhdista tuo täydellinen pikkukoira teki uparit ja tuli mun luo. On se <3

Ässä teki mahtitreenin putkista kepeille ja kontakteille. Vauhtia ja iloa, ei rataa eikä pikkukiemuroita. Tyytyväinen isompi auspai.

Kentältä Helmeen vaakaan ja katsastamaan tohtoriasema. Laura oli oikein kiva tohtori. Pulma 3 kg ja ÄssÄ 16,2 kg. Molemmat oikein sopivaa sorttia. Matka jatkuu uimaan ja siellähän toi pikkurakki vasta hepulin sai! Ihana pehmeä hiekka ja sit järveen sata lasissa. No, kun jalat oli kintereen kohdille märät niin täyskäännös rannalle ja taas nollaa hiekassa. Huoh. ÄssÄ ja Monan koirat nautti uimisesta täysillä.

Vielä käytiin pikaisesti tallilla, käveltiin tallinkäytävää, kuunneltiin kavioiden kopsetta ja moikattiin Maaro sekä Eemeli. Loppuilta oltiin kotona ja mua rääkättiin myöhään iltaan asti.

Tänä aamuna mun päällä on pompittu, mua on kiskottu tukasta ja revitty lahkeista, purtu varpaista ja yritetty kaikin voimin selittää, että olis syytä tehdä jotain. Onneksi ÄssÄ päästi mut pälkähästä ja veti puolen tunnin painin Pulman kanssa olkkarin matolla. On ne <3

ÄssÄ suhtautuu tilanteeseen loistavasti, samoin corgit. Hieman on huono omatunto noiden corgien takia, ne on olleet tämän viikon tosi vähällä huomiolla, mutta eiköhän tää päivärytmi tästä normaalisoidu hyvinkin pian. Tänään meillä kaikilla on lepopäivä, illalla vaan ÄssÄn treenit Lotalla.

Ensimmäiset neljä päivää on siis olleet täydellisiä. Pikkukoira on uskomattomin pentu, mitä mulla on koskaan ollu. Ehkä hieman AD/HD... Kaikkea se on kuitenkin kokenut ja esim. minkäänlainen alusta ei tunnu sille olevan ongelma. Parhaiten huomasin tuon pennun kultaakin kalliimman hermorakenteen ja rohkeuden kun mentiin Helmeen. Ulko-oven edessä oleva teräsramppi, joka on vieläkin ÄssÄlle vaikea ei tuottanut minkäälaista ongelmaa. Selkeästi Pulma huomasi, että alusta muuttuu, mutta ei epäröinyt hetkeäkään alustalle astumista. Myöskään Helmen vaaka ei ollut mitenkään omituinen.

IHANAA ELÄMÄÄ!