Kotipäivä

tänään sitten vasta oli se ensimmäinen kotipäivä. Eilinen meni taas matkailuksi, lähettiin Kolmilammille Hikiäläisten kanssa uimaan. Pulma putos lampeen ja juoksi kun viitapiru pitkin metsää. ÄssÄ nautti täysin sydämin uimisesta Lutra Lutran ja Monan muun joukkueen kanssa. Matalatkin oli mukana, Kekku uiskenteli vähän ja nautti metsäilystä, Klaara makasi vatsallaan lammessa ja karkasi. Ei siis mitään uutta.

  

Tänään siis oli se kotipäivä. Aamulla vieraili Pertti, Helgi ja Helgin ystävätär. Mukavaa sakkia tuumasi Pulma ja samaa miletä oli ÄssÄ. Klaara käytti tilaisuutta hyväkseen ja seisoi pöydällä syöden pullapitkoa. Seuraavaksi se karkasi Simolantielle kun Kilpisen koirat meni ohi. Huoh. Kekku oli kiltisti. 

Hetken aikaa oltiin omalla porukalla ja sitten tuli Monan ja lauma. Pulmahan yritti pistää koko porukan ojennukseen. Kukaan ei vaan ottanut sitä kovinkaan vakavasti. Mona totesikin, että ei tosta sunkaan koirasta hiljanen tule. Ei kai ei. Seuraavaksi Pulma pyöri piharinnettä alas. Ei sattunu. Huoh. Sitten vielä toi imurisessio, pikkuneiti ei pelkää mitään. Ei edes imuria. Ja kuinka se jaksaa kantaa itseään suuremman kengän ulos?

Tehtiin me vähän hommiakin. Naksuteltiin. Alustan koskemisesta alkaa olla pienen pieni haju ja namista Pulma luopui jo varsin loistavasti. Ihmelapsi on älykkö.

Huomenna lähdetään hierojalle. Saa nähdä mitä siitäkin reissusta loppujen lopuksi tulee...